La Famiglia, Helsinki

Ravintolatyyppi: Italia/Jenkki

Hintataso: keskitasoa

Laatu & maku: Maukasta

Arvosana 1-10: 81/2

Osoite: 

Keskuskatu 3,

Helsinki

Minun ja isäni valinta: Lohi&pinaattikastike

Okei, ihan aluksi, ennen kuin sanon mitään muuta, on pakko kehua lohta, mikä oli valmistettu täydellisesti. Se ei ollut yhtään raaka, mutta ei myöskään tippaakaan kuiva. Tästä aploodit!! Koen, että tämä on hyvin harvinaista keskihintaisissa ravintoloissa. Usein tulee syötyä todella kuivaa lohta.

Olin varannut pöydän ravintolan nettisivuilta ja ilmoittanut, että pöytäseurueessa on kaksi luontaisesti gluteenitonta henkilöä. 

Äitini Kana&vuohenjusto annos

Äitiäni vähän huoletti, sillä hän oli lukenut netistä, että La Famigliassa on taso laskenut ja tarjoilijat eivät osaa listoja jne. Tämä kaikki netissä muiden blogien mukaan johtui kuulemma s-ryhmään liittymisen jälkeen. (Linkkaisin bloggarit tähän postaukseen, mutta minulla ei ole mitään käsitystä, keneen äiti viittasi.) Tason laskusta en osaa sanoa mitään, mutta tarjoilijamme oli joko juuri aloittanut ko. ravintolassa tai sitten oli vuokrafirmasta palkattu ja ensimmäistä päivää töissä. Se mies kun heti alkutekijöihin ilmoitti, ettei tiedä gluteenittomuudesta mitään. (Virhe numero 1). Tarjoilija siis kuunteli ensin seurueen kahden gluteenittoman toiveita ja lähti kyselemään kokilta (hyvä korjausliike numero 1). Hän myös pisti omaa sopivan rentoa ja huoletonta, mutta erittäin kohteliasta persoonaansa peliin, ottaen kuitenkin ruokarajoitteiset ihmiset oikeanlaisella tarkkuudella huomioon. Hän oli sopivan hauska, vaikka ei tiennytkään mistään mitään. (Virhe 1 jatkuu korjausliikkeeseen numero 2.)

Luulen, että meidän pöytämme ruokarajoitteiden takia, ja oman osaamattomuutensa takia hänellä kertyi lääkäreiden suosittelemat 10 000 askelta päivässä. Niin usein hän siellä keittiössä kävi meidän ruokailun aikana. :D Hän myönsi myös saman tien, ettei tiedä jälkiruuista oikein mitään (virhe numero 50) mutta hän kyllä mielellään yritti selittää, vaikka oma arvaukseni oli varmasti lähempänä totuutta kuin hänen kertomuksensa. :D

Eli voin vahvistaa netistä kiertelevän huhun: La Famiglian tarjoilijat eivät taida oikein olla työnsä hermoilla. Onneksi sentään kokit olivat. Täytyy kyllä tunnustaa, että kyselimme paljon, mutta emme kyllä mielestäni mitään erityisemmin hankalia kysymyksiä.

Minä tosiaan tilasin lohta, niin kuin isänikin, ja olimme oikein tyytyväisiä kaloihimme. Yleensä en pidä kastikkeista, mutta tämä pinaattikastike oli mielestäni hyvää. Voisin kuvitella tilaavani uudelleen. Äitini ja siskoni tilasivat kanaa ja vuohenjuustoa ja mieheni tilasi juustohampurilaisen. Kyseessä oleva juustohamppari oli mielestäni ihan hyvä (maistoin ihan pikkaisen, niin kuin aina. Olen siitä onnellisessa asemassa, että mieheni antaa minun maistaa hänen ruokiaan) ja se smäpylä oli ihan hyvä. Ei huono ei huono. Saattaisin tilata sellaisen itsekin seuraavan kerran gluteenittomana, mikäli en päädy loheen. ;)

Pääruuat olivat oikein maukkaita kaikkien
mielestä. Jälkiruuan olisin
kuitenkin valinnut toisin. Se suklaakakku oikeesti ei ollut tilaamisen arvoinen. Mieheni tilaama pannacotta oli hänen mieleensä ihan nappi valinta. Pannacottan päällä olevassa kastikkeessa oli ytyä, kirpsakkuutta ja potkua!! Minä en pitänyt, mutta tujakasta pitävä mieheni oli tyytyväinen.  Jos menen La Famigliaan uudelleen, tilaisin jälkkäriksi varmaankin rocky roadin.

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Siis erittäin huonoa. :D Minä suorastaan häpeän ruokakuvien ottamista ravintolassa, koska se on minusta vain jotenkin niin noloa, joten en sitten kovin pitkään tsuumaile ja tarkenna. Räppään kuvan nopsaan ja pistän kameran piiloon niin vikkelään, kuin mahdollista. :D Sen seurauksena on nämä huikeen laatuiset kuvat. ;)

Herkutelkaahan!

-Pikku

Stefan´s Steak House

Ravintolatyyppi: Pihviravintola

Hintataso: keskitasosta korkeampi

Laatu & maku: Pääruuissa rahoille sai vastinetta joka pennille
Arvosana 1-10: 9

Osoite: 

Korkeavuorenkatu 34

00130 Helsinki

Mieheni syntymäpäivieni kunniaksi päätin rohkaista mieleni ja varata pöydän Stefans Steak Housesta. Syy pieneen arkuuteeni oli ollut se, että olin kuullut Stefanin vierailevan mielellään ravintolassaan salin puolella, mikäli hän vain on Suomessa ja köökissä sillä kertaa. Hän kuulemma käy pöydissä juttelemassa ruokailijoille, ja minä kun alan olemaan lähimmäisteni kesken tunnettu siitä, että juuri sillä samalla sekunnilla, kun laitan haarukallisen ruokaa suuhun, tarjoilija tulee kysymään, mikäli kaikki on hyvin. Siinä koitat nyökytellä samaan aikaan, kun tuntuu, että posket on täynnä ruokaa ja näyttää vähintäänkin pähkinöitä suusaan piilottelevalta maaoravalta, joka koittaa näyttää viattomalta. En siis todellakaan toivo, että juuri silloin kun minulla on ruokaa suussa, tulisi kokki itse jututtamaan ja kyselemään mielipidettä ruuastaan. Säästyimme tältä mahdolliselta ikävältä maaorvava-tilanteelta, sillä Stefan ei ollut raflassa itse paikalla. 

Minun annokseni.
Nuo ranet ja vs.voi olivat viedä kielen mennessään

Mieheni gluteenittomuus otettiin huomioon ja hänelle tuotiin gluteeniton leipä pöytään, tosin vähän hitaamman puoleisesti, mutta siitä emme jaksaneet välittää. Tärkeintä oli, että se leipä tuli ja mieheni piti siitä. Hän kuvaili leipää sihtileivän makuiseksi (jota ei tosiaan saa syödä enää!). Minä maistoin myös hänen leipäänsäkin ja se oli mielestäni erittäin maukasta, ei käsittääkseni ainakaan mitään tavallista alepan pakasteleipää.

Me olimme erittäin tyytyväisiä pääruokiimme. Minä söin Black Angusta ja mieheni Kotimaista sisäfileetä (hyvä että edes toinen meistä oli eettisempi, minulla utelijaisuus voitti), ja olimme kerrassaan ihastuneita pihveihimme. Ei myöskään sovi unohtaa uutta tuttavuutta: maalaisranskalaisia parmesaanin kera. OI ja VOI! Olin tilatessa hieman epäileväinen sen suhteen, mutta epäilyni osoittautuivat turhiksi! Vesi herahtaa kielelle nytkin, kun jälkeenpäin muistelen!

Mieheni annos

Valitettavasti mieheni sai väärän kastikkeen. Kehoitin häntä mainitsemaan siitä, mutta hänellä oli sen verta kova nälkä, ettei jaksanut välittää asiasta. Jälkiruokiin taas olimme hieman pettyneitä. Minulla taisi olla suklaakastikkeen sijaan jokin marjahillo suklaakakussani, ja vaikka minä tiedän, että minun jos jonkun tulisi kyetä sanomaan epäkohdat tarjoilijalle (oman tarjoilijataustani vuoksi), minulla meni sisu kurkkuun ja olin jo sen verran väsynyt, että halusin vain nopeasti nukkumaan. (Olin hieman yllättynyt Suomalaisesta käyttäytymisestäni. Suomalaisethan joko huutavat tarjoilijalle täyttä kurkkua tai eivät oikein tunnu uskaltavan sanoa mitään toisen loukkaamisen pelossa, vaikka jotain moitittavaa annoksessa olisikin.)

Suklaakakku ja marjahillo

Kuitenkin suklaakakkuni ei vain ollut mieleeni. Se oli varsin pieni, jauhoinen ja muutenkin tylsä, jätski oli vain ok ja tosiaankin väärä kastike teki annoksesta melko pettymyksen. (Sen verran sain sanottua, ettei annos ollut mieleeni, mutten jostain syystä saanut perusteltua.) Mieheni otti nutella creme bruleen ja marianne jäätelöpallon, sillä häntä kiinnostanut friteerattu omena sisälsi gluteenia.

Näin jälkikäteen ihmettelen, mistä tämmöinen väärien kastikkeiden syndrooma on voinut johtua, sillä olimme oikeasti melko hiljaisena ajankohtana liikkeellä, torstai-iltana, ja sali ei ollut edes puolillaan. 

Totesimme mieheni kanssa kuitenkin, että voisimme pääruokien vuoksi palata uudelleen, sillä niiden maku oli kuitenkin hurmannut meidät, vaikkakaan silloin emme ehkä uskaltaisi uudelleen kokeilemaan jälkkärilistaa.

Herkutelkaahan!

-Pikku

Café Art, Turku

Ravintolatyyppi: Kahvila

Hintataso: keskitasoa (Ison kaupungin mitta-kaavassa)

Laatu & maku: hivenen keskitason alapuolella
Arvosana 1-10: 8

Osoite: 

Läntinen Rantakatu 5

20100 Turku

Tässä kahvilassa oli ihana tunnelma ja tarjolla olisi ollut erilaisia gluteenittomia herkkuja niin suolaisena kuin myöskin makeana. Koska olin kaverini kanssa liikkeellä, eikä kumpikaan meistä ollut gluteeniton, ei minulla ollut kohtelijaisuus syistä tarvetta ottaa gluteenitonta tuotetta, joten ne jäivät tällä kertaa testaamatta. (Nyt vähän harmittaa kyllä..)

Pikkunälkääni söin saaristolaisleivän, lohitäytteellä. Saaristolaisleipä oli hyvää ja lohitäytteeseenkin olin tyytyväinen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se tuttu ongelma: "kuinka tämä syödään?" Päädyin käyttämään haarukkaa ja veitseä, koska halusin suojella vaatteitani. (Pelkäsin, että epähuomiossa täytettä tipahtaisi syliini!)

Ohessa on valitettavasti vähän huonolaatuisia kuvia heidän tuotteistaan, mutta saa niistä ainakin jonkin käsityksen. En voi alleviivata tarpeeksi: Kännykkäkuvat eivät ole pop! :D

 Tarjolla olevia gluteenittomia makeita herkkuja. Aavistuksen "hämyisen" tunnelmavalaistuksen ja kännykkäkameran ansiosta nämä kuvat eivät ole ihan niin hyvälaatuisia, kuin olisin toivonut.

Alla on valitettavasti vähän tärähtänyt kuva kahvilan tuotteista. Valitettavasti kuvan ottohetkellä (juuri ennen poistumistani kahvilasta) oli gluteeniton suolainen piirakka päässyt loppumaan. Nämä tuotteet olivat kaikki normituotteita. :)

Herkutelkaahan!

-Pikku

Kokonaiset 3 postausta: 2x 19.10.2012 ja 9.1.2013...  hymph.. ei ollut mun juttu ollenkaan ei. 

Paitsi, että tänään mä päätin elvyttää sen taas. . . ja sen lisäksi aloittaa uuden rinnalle. Syy tähän ei ole se, että siskoni on menestynyt muotibloggeri, ja siitä olisi jokin kateus iskenyt. Kyllä, siskoni on ihan tajuttoman huikea bloggaaja, eikä minulla ole minkäänlaista aikomusta aloittaa kilpailemaan hänen kanssaan omalla aiheella. Kyllä se "meidän perheen bloggaaja" palkinto menee mun siskolle tästäkin lähtien. (Vaikkakin minä olinkin ensin: Oma blogini oli todistettavasti pystyssä jo vuonna 2012..) Into oman blogin herättämiseen ovat seuraavat: 

1. Hävettää, että olen luonnut Internetin syövereihin jonkin tällaisen tynkäblogin ja jos (ja kun) joku löytää sen ja ajattelee: "taas joku jonka blogi oli kuin kananlento". (Kyllä, vaikken ole mainostanut blogiani, 1421 on sen löytänyt! Siitä on jopa yksi kommentti todisteena!! :D Vakuutan, että se, en ollut minä, joka sen kirjoitin!!)  Se pienimuotoinen häpeän tunne, että aloitin jotain, jota en saanut vietyä loppuun, on tuntunut takaraivossa. Se ei lähtenyt pois millään, vaikka toistelin, ettei se minua haittaa. Kylläpä haittaa! No nyt minä päätin sitten kokeilla toista keinoa sen hippaisen hienon häpeän tunteen nitistämiseen: yritys numero kaksi. Ehkä se tästä?
2. Minulla on usein mielipide asioista ja en pelkää jakaa niitä. Olisipa joku, joka minun viisauksiani haluaa kuunnella. ;) Minä tiedän kaikesta kaiken. (Omasta mielestäni, tästä ei ole sertifikaattia annettu. vielä. :D )
3. Keskustelin eilen ystäväni kanssa, joka bloggaa kirjoista. Keskustelu käsitteli kirjoja ja kustantamoita. Sen jälkeen aloin miettimään, että pitäiskö minun aloittaa oma kirjablogini. Kirjailija minä en kuitenkaan ole. Vaan laaduntarkkailia, niin kuin ruuankin suhteen. ;) Kirjablogini löytyy täältä: http://pikunkirjablogi.blogspot.fi/
4. Uutta (kirjablogia) ei voi aloittaa, jollei edellistäkään (ruokabloga) hoida kunnolla. piste.
5. Meillä on töissä nettisivujen uudistus ja kun niiden vuoksi en ole tarpeeksi vielä kirjoittanut, niin pitää tämä tarmo johonkin iskeä... ("Hullut sä et ole, mut joskus sitä romahtaa -kivipohjaan.") 

Täällä ilmaisen mielipiteeni siis ruuasta. Tarkoitukseni on edelleenkin blogata kahviloista ja ravintoloista, ja erityisesti mainittavaa tietysti on, jos sieltä saa jotain gluteenitonta.  Liian usein kahvilaan mentäessä tarjolla on tasan yksi gluteeniton tuote ja sitä ei halua edes katsoa. Mitenkähän Helsinki vastaa haasteeseen: Minä tulen ja kirjoitan, oletko valmis?!?

-Pikku