Ravintolatyyppi: Pihviravintola
Hintataso: keskitasosta korkeampi
Laatu & maku: Pääruuissa rahoille sai vastinetta joka pennille
Arvosana 1-10: 9
Arvosana 1-10: 9
Osoite:
Korkeavuorenkatu 34
00130 Helsinki
Mieheni syntymäpäivieni kunniaksi päätin rohkaista mieleni ja varata pöydän Stefans Steak Housesta. Syy pieneen arkuuteeni oli ollut se, että olin kuullut Stefanin vierailevan mielellään ravintolassaan salin puolella, mikäli hän vain on Suomessa ja köökissä sillä kertaa. Hän kuulemma käy pöydissä juttelemassa ruokailijoille, ja minä kun alan olemaan lähimmäisteni kesken tunnettu siitä, että juuri sillä samalla sekunnilla, kun laitan haarukallisen ruokaa suuhun, tarjoilija tulee kysymään, mikäli kaikki on hyvin. Siinä koitat nyökytellä samaan aikaan, kun tuntuu, että posket on täynnä ruokaa ja näyttää vähintäänkin pähkinöitä suusaan piilottelevalta maaoravalta, joka koittaa näyttää viattomalta. En siis todellakaan toivo, että juuri silloin kun minulla on ruokaa suussa, tulisi kokki itse jututtamaan ja kyselemään mielipidettä ruuastaan. Säästyimme tältä mahdolliselta ikävältä maaorvava-tilanteelta, sillä Stefan ei ollut raflassa itse paikalla.
 |
| Minun annokseni. Nuo ranet ja vs.voi olivat viedä kielen mennessään |
Mieheni gluteenittomuus otettiin huomioon ja hänelle tuotiin gluteeniton leipä pöytään, tosin vähän hitaamman puoleisesti, mutta siitä emme jaksaneet välittää. Tärkeintä oli, että se leipä tuli ja mieheni piti siitä. Hän kuvaili leipää sihtileivän makuiseksi (jota ei tosiaan saa syödä enää!). Minä maistoin myös hänen leipäänsäkin ja se oli mielestäni erittäin maukasta, ei käsittääkseni ainakaan mitään tavallista alepan pakasteleipää.
Me olimme erittäin tyytyväisiä pääruokiimme. Minä söin Black Angusta ja mieheni Kotimaista sisäfileetä (hyvä että edes toinen meistä oli eettisempi, minulla utelijaisuus voitti), ja olimme kerrassaan ihastuneita pihveihimme. Ei myöskään sovi unohtaa uutta tuttavuutta: maalaisranskalaisia parmesaanin kera. OI ja VOI! Olin tilatessa hieman epäileväinen sen suhteen, mutta epäilyni osoittautuivat turhiksi! Vesi herahtaa kielelle nytkin, kun jälkeenpäin muistelen!
 |
| Mieheni annos |
Valitettavasti mieheni sai väärän kastikkeen. Kehoitin häntä mainitsemaan siitä, mutta hänellä oli sen verta kova nälkä, ettei jaksanut välittää asiasta. Jälkiruokiin taas olimme hieman pettyneitä. Minulla taisi olla suklaakastikkeen sijaan jokin marjahillo suklaakakussani, ja vaikka minä tiedän, että minun jos jonkun tulisi kyetä sanomaan epäkohdat tarjoilijalle (oman tarjoilijataustani vuoksi), minulla meni sisu kurkkuun ja olin jo sen verran väsynyt, että halusin vain nopeasti nukkumaan. (Olin hieman yllättynyt Suomalaisesta käyttäytymisestäni. Suomalaisethan joko huutavat tarjoilijalle täyttä kurkkua tai eivät oikein tunnu uskaltavan sanoa mitään toisen loukkaamisen pelossa, vaikka jotain moitittavaa annoksessa olisikin.)
 |
| Suklaakakku ja marjahillo |
Kuitenkin suklaakakkuni ei vain ollut mieleeni. Se oli varsin pieni, jauhoinen ja muutenkin tylsä, jätski oli vain ok ja tosiaankin väärä kastike teki annoksesta melko pettymyksen. (Sen verran sain sanottua, ettei annos ollut mieleeni, mutten jostain syystä saanut perusteltua.) Mieheni otti nutella creme bruleen ja marianne jäätelöpallon, sillä häntä kiinnostanut friteerattu omena sisälsi gluteenia.
Näin jälkikäteen ihmettelen, mistä tämmöinen väärien kastikkeiden syndrooma on voinut johtua, sillä olimme oikeasti melko hiljaisena ajankohtana liikkeellä, torstai-iltana, ja sali ei ollut edes puolillaan.
Totesimme mieheni kanssa kuitenkin, että voisimme pääruokien vuoksi palata uudelleen, sillä niiden maku oli kuitenkin hurmannut meidät, vaikkakaan silloin emme ehkä uskaltaisi uudelleen kokeilemaan jälkkärilistaa.
Herkutelkaahan!
-Pikku
Herkutelkaahan!
-Pikku
